Joku aika sitten huomasin, että Minä Aku Ankka -jättikirjaa on yhä myynnissä aivan uusin painoksin. Toistuvasti olen nähnyt sitä markettien kirjaosastoilla ja Suomalaisen hyllyssä.Ensimmäinen painos ilmestyi Suomessa vuonna 1972. Kookas kovakantinen kahvipöytäkirja oli siihen aikaan jotain ennennäkemätöntä. Ne olivat 1990-luvun alkuun saakka Suomessa ainoa tapa saada luettavakseen joitakin harvinaisempia, aiemmin suomentamattomia Carl Barksin sarjoja.
Harmi vain, että ne olivat ulkoasultaan runneltuja ja leikeltyjä. Barksin taitavaa sivutaittoa ja ruutusommittelua on näissä kirjoissa menty peukaloimaan pahasti.
Ymmärrän toki nostalgian voiman. Vaikka näistä Barksin tarinoista on julkaistu 1990-luvulta lähtien paljon parempia painoksia, niin yhä vain tämä ”klassikko” tekee kauppansa.
Lisäksi joidenkin näiden kirjojen esipuheissa on tavattoman pahoja asiavirheitä, eikä niitä ole vaivauduttu korjaamaan uusimpiinkaan painoksiin. Pahin kaikista lienee Minä Aku Ankka. Osa virheistä menee varmasti ankkologisen tutkimuksen hankalien alkuvaiheiden piikkiin, onhan Minä Aku Ankkakin toimitettu Italiassa jo 1971. Mutta osa herättää kummastusta.
Piero Zanotton artikkeli Aku Ankan tarina suorastaan vilisee asiavirheitä. Heti alkuun väitetään, että "vuonna 1934 Disney päätti ensimmäisen ja uskollisimman työtoverinsa Ub Iwerksin kanssa lisätä jo silloin varsin monipuoliseen hahmokokoelmaansa ankan...". Ymmärtääkseni oli jo 1970-luvun alussa tiedossa Iwerksin lähtö Disneyltä 1930.
Edelleen tekstissä väitetään sanomalehdissä ilmestynyttä Mikki-sarjakuvaa Kadonneitten takkien arvoitus vuodelta 1935 (sunnuntaisarja) Ub Iwerksin piirtämäksi. Vuoden 1936 tarinan Mikki ja seitsemän kummitusta sanotaan olevan Al Taliaferron käsialaa. Jälkimmäinen sekaannus on jopa ymmärrettävä, Taliaferro piirsi Akua ja Mikkiä Silly Symphonies -sarjaan kuuluvissa sunnuntaijaksoissa (Silly Symphony featuring Donald Duck vuosina 1936-37).Seitsemän kummitusta oli päivittäisstrippi jonka piirsi tietenkin Floyd Gottfredson. Gottfredsonin nimi paljastui jo 1960-luvun lopulla. 1960-luvun lopun sunnuntaisarjan tekijöiksi mainitaan Don Relleyn johtama piirtäjäjoukko. Zanotto tarkoittanee käsikirjoittaja Frank Reillyä, joka tuli sarjakuvaosaston päälliköksi 1946. Disney-sarjakuvien historia ei tunne Don Relleytä.
Elokuvienkin kohdalla on Zanotto epätarkka*, Education for Deathissa ("Kasvatusta kuolemaan") Aku mukamas joutuu Hitler Jugendin riveihin. Aku ei esiinny kyseisessä elokuvassa lainkaan. Elokuva kyllä käsittelee mm. Hitler Jugendin kasvatusmenetelmiä.
Sarjakuvatutkijan tulee olla tarkkana, jos tätä teosta käyttää lähteenä.
Teksti julkaistu aiemmin hieman lyhyempänä Ankkalinnan Pamauksen numerossa 13 (2003).
*Sikäli jännää, koskapa kun Piero Zanotto on pitkän linjan elokuvakriitikko ja journalisti. Kirjoitti Disneyn elokuvista kirjan L'impero di Walt Disney jo vuonna 1966.
