perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluksi aito porkani!

Jos et tänä jouluna halua kiusata naskeja, tee jouluksi porkani! Niin siis mikä ihmeen porkani?

Veli Ponteva ja Porkanin
ainekset. ©Disney
Porkania valmisti Veli Ponteva vuonna 1945 Carl Buettnerin Pikku-Hukka -tarinassa The Squabbit Maker  (Porkanin metsästäjä) . Erikoisen paistoksen Ponteva teki Sepe Suden syötäväksi, jotta tämä ei pakottaisi herkkämielistä ja kilttiä Pikku Hukkaa metsästämään riistaa.

Porkanin englanninkielinen nimi on siis Squabbit. Kyseessä on ehkä yksi maailman ensimmäisiä vegaanisia paisteja. Sepe ihastui siihen suuresti. ”Parempaa kuin porsaanpaisti!”

Sarjan tekoajankohta on voinut vaikuttaa myös sarjan ideaan, heti sodan jälkeen, vuonna 1945 ei lihaa ollut noin vain saatavilla, vaan kaikenlaisia paistinkorvikkeita on pitänyt kehitellä.
Porkanin valmistuvaiheet.

Tarkkaa reseptiä ei ole voitu selvittää mutta kuvasta päätellen se sisältää: Perunaa, porkkanaa, sipulia, paprikaa, retiisejä(?), papuja, (öljyä?), jauhoja, vettä. Ainekset pilkotaan hienoksi suljuksi ja sekoitetaan taikinaksi. Komeus paistetaan uunissa.

Ruotsalaiset ankistit valmistivat eräänlaisen porkanin (griskanorre tai grisenin, käännöksestä riippuen) jo vuonna 1988 erääseen tapaamiseensa. Kyseessä oli kuitenkin eräänlainen jälkiruokamuunnelma, visuaalinen kopio alkuperäisestä. Kyseinen grisenin tehtiin prinsessa-kakun päälle ja yksityiskohdat oli muovailtu marsipaanista.*

Pamauksen kulinaarinurkkaa varten reseptiä on täytynyt soveltaa, hioa ja muokata. Puolialaston kokkimme päätti kokeilla paistin tekoa vegaanien suosimasta vehnägluteiinista, jonka sekaan muut ainekset on hienonnettu.

Vehnägluteenista valmistetaan seitania. Se on lihaa muistuttava elintarvike, jota etenkin kasvissyöjät käyttävät usein lihan tapaan ruoassa. Sillä on lihan kaltainen sitkeä ja kiinteä rakenne, korkea proteiinipitoisuus ja se on käsittelemättömänä lähes rasvatonta.

Gluteenijauhoja löytää suurimpien kaupunkien ekokaupoista ja muista erikoiselintarvikeliikkeistä sekä leipomoista. Valmista seitania voi ostaa säilykkeenä luontaistuote-, etno- tai ekokaupoista.

Reseptiä on kokeiltu tasan kerran. Voi vaatia vielä viilausta. Kokeelliset gastronomit, go boldly on!

Porkani:

Porkani uunissa.
5 dl vehnägluteiinijauhoja
1 dl soijajauhoja
2 keitettyä porkkanaa tai raastetta
2 retiisiä
2 isoa keitettyä perunaa tai perunaraastetta
1 iso tomaatti (tai tomaattipyrettä)
1 paprika
1 sipuli
2 dl öljyä
1 1/2 - 2 dl kasvislientä (kuutiosta)
Koristeluun
6 puoliksi keitettyä porkkanaa (5-10 min)
3 puoliksi keitettyä retiisiä

Maustamiseen
suolaa (3 tl), pippuria, paprikajauhetta
(3 rkl), valkosipulijauhetta (2 rkl), soijakastiketta
(1 rkl)

Soseuta vihannekset tehosekoittimessa ja kaada ne kulhoon. Sekoita vihannesten joukkoon vehnägluteiinijauho, soijajauho, mausteet, oljy ja kasvisliemi, kunnes tuloksena on kiinteä taikina.

Muotoile porkanin näköiseksi, lisää koristeiksi porkkanat ja retiisit kuvan
mukaisesti (silmiksi kahtia halkaistu retiisi)

Paista uunipellillä 150 C n. 1½–2 t.

Valmis paisti.
Hienompaa ruokalistaa varten:
ranskaksi porkani on plumepoil (”höyhenkarva”), esimerkiksi voisi olla vaikkapa "rôti de plumepoil", Le Journal de Mickey nro 198 (1956).

* Karl-Erik Lindkvist (Ankism-list, 8.8.2001)
ks. NAFS(K)uriren n:o 18 s. 35 (1988)

Tarina löytyy seuraavista julkaisuista: AA 16/1958, 41/-75, 22/2008, AA:n toivesarjat -kirja 2013

torstai 21. marraskuuta 2013

Hauhialan kokoelmalahjoituksesta


Disney-keräilijä Pentti Hauhiala lahjoitti ison osan kokoelmistaan Suomen Kansalliskirjastolle 2010. Ankkalinnan Pamaus kyseli syksyllä Kansalliskirjastosta millä tolalla sen mahdollinen järjestäminen on. Kokoelmapäällikkö Sinimarja Ojonen vastaili kysymyksiimme.

–Kokoelma on niin laaja ja monenkirjava, että sen luettelointi, signumointi ja käyttöön järjestäminen on käytännössä mahdotonta Kansalliskirjaston oman henkilökunnan voimin, kertoo Ojonen.

Ojosen mukaan käyttöönasettaminen lienee mahdollista vain kirjaston ulkopuolelta saadun rahoituksen turvin.
Siinä olisi sopiva Ankka-urakka  jollekulle innostuneelle informaatikolle, alan opiskelijalle tai vastaavalle joka pystyisi hankkimaan siihen apurahaa!

Pentti Hauhiala
kokoelmanäyttelyssä 2010.
Kokoelman laajuuden huomioiden Ojonen arvioi tällaisen työn vaativan noin vuoden päivittäisen työpanoksen. Tekijän olisi myös opeteltava kirjastojen käyttämä atk-luettelointi.

–Vastaavaa kokoelmanhoitajaa yksittäisille kokoelmille ei kirjastolla ole osoittaa - yhdellä henkilöllä saattaa olla vastuullaan kymmeniä erikoiskokoelmia. Henkilökuntamme on niukka kokoelmiimme laajuuteen ja moninaisuuteen nähden.

–Suuret apurahoin toteutetut kokoelmiemme käyttöönasettamiset verkkoon on pääosin saatu aikaan yksittäisten tutkijoiden tai tutkijaryhmien hakemien varojen ansiosta - toteutusvaiheessa tietysti tutkijat ovat tiiviissä  yhteistyössä kirjaston kanssa ja kirjastokin osallistuu näihin työpanoksellaan.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Juhlapinssi

Arvon ankistit ja barksistit! Huomio! Nyt kannattaa varmistaa, että tilauksenne on voimassa. Sillä kohta pamahtaa. Jokainen volume 9:n tilannut saa komean barksistis-donaldistisen 15-vuotisjuhla-pinssin - materiaali emaloitua metallia.

In Donaldismo Veritas!
Pinssiä valmistetaan erittäin erittäin rajallinen määrä. Sitä voi kokeilla ostaa erikseenkin viiden euron hintaan, mutta pääosa on varattu tilaajille, joita on todella vähän heitäkin.

Jos nyt tilaat volume 9:n ennen kuun loppua (30.9.2013 mennessä) ehdit saada tämän pinssin. ks. ohjeet www.perunamaa.net/ankistit.

Kolmannen viisivuotis-yhteisötoimintajakson muistojuhlan 1998—2013 kunniaksi ja muistoksi valmistetun korkealaatuisen pinssin halkaisija on 3,2 cm. Kröhöm.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Pamauksen juhlanumero saapui painosta

Ihka ensimmäinen numero
Kyllä tosiaankin, Pamaus on ilmestynyt jo 15 vuotta! Ensimmäinen, melko vaatimaton, pienikokoinen monistettu Ankkalinnan Pamaus ilmestyi alkukesästä 1998. Olin ollut mukana perustamassa Joensuun Sarjakuvaseuraa 1996-97 ja kyseisen seuran avustuksella sitten päätin ryhtyä toimeen, ihan vain kun ei sitä kukaan muukaan tehnyt.

Myöhemmin perustettiin myös ankistiseura lehteä julkaisemaan. Kunnianhimoinen suunnitelma neljästi vuodessa ilmestyvästä lehdestä osoittautui hyvin pian epärealistiseksi, samoin kuin toiveet nopeasti kasvavasta jäsenmäärästä. Parhaimmillaan jäseniä, ja samalla lehden tilaajia, on ollut 110. Lukijamäärä on itsepintaisesti pysynyt vuodesta toiseen samalla tasolla, nyt jo laskenutkin. Seuran ainoa toiminta onkin lehden julkaiseminen.

Uusin, 15-vuotisjuhlanumero.
Alun löntystelyn jälkeen lehti pääsi vauhtiin. Parhaimmin onnistuneita numeroita ovat tietyn teeman ympärille rakennetut kokonaisuudet, ensimmäisenä Barksiin keskittynyt, paksu numero (4). Sen jälkeen kartoitettiin suomalaisen Disney-julkaisujen ja tuotannon historiaa (5). Lähestyttiinpä hieman tabumpiakin aiheita, alkoholi, huumeet ja addiktoivat aineet Ankkalinnassa numerossa 11, sekä seksi ja erotiikka numerossa 20. Ehkä onnistuneimpia olivat Disney-sarjakuvien politiikkaa ja politisointia käsittelevä teemanumero (19), sekä kirjallisia aiheita ankkasarjoissa käsittelevä numero (15). Mainitsemisen arvoinen on myös Sarjainfon ja Pamauksen yhteisnumero (9), johon oli saatu mm. Markku Kosken essee.

Lehteä aloitellessani kuvittelin että aiheet loppuisivat hyvin nopeasti. Mitä enemmän opin Disney-sarjoista tietämään, sitä paremmin tajusin, etten tiennyt niistä vielä mitään. Nämä viisitoista vuotta ovat olleet uuden löytämisen aikaa.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!


Ankkalinnan Pamausta saatiin ulos viime vuonna kahden numeron verran. Lehden tekeminen on yllättävän pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa. Niinpä tämän bloginkin päivittäminen on jäänyt vähän retuperälle (Facebook-sivuilla on ollut vilkkaampaa). Otetaanpa sen vuoksi lyhyt kelaus vuoden aikana ilmestyneisiin kiinnostavimpiin alan koti- ja ulkomaisiin julkaisuihin. Nimenomaan Disney-sarjakuvia käsitteleviin tai niitä sisältäviin kirjoihin ja lehtiin.


Joseph Cowlesin Recalling Carl ilmestyi keväällä 2012. Teos näyttää voittaneen kunniamaininnan Hollywood Book Festival -tapahtumassa. Vaikka kirja käsitteleekin Barksin sarjakuvia, tai pikemminkin keskittyy yhteen tiettyyn tarinaan, on sen keskeinen teema myös elokuvan puolella.
Cowles oli yksi ensimmäisiä faneja, joka onnistui ottamaan yhteyttä Barksiin. Kirjan alku koostuu Cowlesin muisteluksista ensitapaamisten keskusteluista, kirjeistä ja valokuvista. Erittäin kiehtovaa luettavaa. Osa teksteistä on julkaistu aiemmin Carl Barks Fan Clubin uutiskirjeissä vuosien varrella.
Cowles surkuttelee sitä, miten Disney-yhtiö on tyystin jättänyt Barksin pitkien ankkaseikkailujen potentiaalin kokoillan elokuvien ja  TV-sarjojen materiaalina käyttämättä. Esimerkkinä käytetään Barksin klassikko-tarinaa In Old California. Cowles tekee perusteellistä työtä.
Recalling Barks -kirjan arvio kokonaisuudessaan Pamauksen seuraavassa numerossa (28), joka ilmestynee keväällä. Se onkin sitten uuden volyymin ensimmäinen numero.

Walt Disney's Mickey Mouse: Vols. 3 & 4. Nämä Fantagraphicsin julkaisemat täysosumat eivät enää paljolti esittelyjä kaipaa. Näin pitää kirjoja tehdä. Floyd Gottfredsonin (& co) tekemät Mikki Hiiren sanomalehtistrippi-seikkailut kronologisessa järjestyksessä. Taidolla restauroituina ja mitä parhaimpien, runsaasti kuvitettujen esittelytekstien saattelemina. Harvey ja Eisner -palkittu kirjasarja jatkuu, ja pian näemme myös Mikin sunnuntaijaksoja koviin kansiin koottuina.

Paul Murry, Dick Huemer: The Adventures of Buck O'Rue and his hoss, Reddish. Disney-miesten 1950-luvun alun yhteistyösarjasta koottu näyttävä kokoelma-albumi ilmestyi syyskesällä 2012. Koskapa tämä vanha sanomalehtisarja ei ole Disneytä, kirjoitin artikkelin aiheesta Suomen Länkkäriseuran Ruudinsavu-lehteen, joka ilmestyi joulukuussa. Ruudaria on saatavilla Akateemisista Kirjakaupoista ja osoitteesta ruudinsavu@gmail.com. Tietoja: http://lankkariseura.blogspot.fi/

Ankalliskirjallisuuden klassikot 1. Helpostikin tyylikkäin kotimainen Disney-julkaisumme viime vuonna. Italialaisten tekemiä Disney-versioita maailmankirjallisuuden klassikoista on nähty Taskareissa paljon, mutta näin tyylikkääseen pakettiin niitä ei ole aiemmin saatettu. Kirjoitin taannoin Pamauksen blogiin 1970-luvun Klassikko-albumisarjasta. Totesin silloin että "Ehkäpä albumien mukana olisi voinut olla jonkinlaiset alkuperäisteosten esittelytekstit", ja niin: nyt tässä uudessa kirjasarjassa on kirjallisuudentutkija, dosentti Kai Mikkosen oivallinen esipuhe ja esittelyt. Keväällä 2013 tulee jatkoa ja parhaassa tapauksessa kolmannessa osassa nähdään Mikki ja Hessu Danten Kiirastulessa.

Vanha vuoden 1953 näkkäri.
Uusi versio Näkkäri 1953.
Näköispainoskirjat 1953. Ensimmäisistä Akkarin näkkäreistä on saatu jo toiset, painoasultaan parannetut painokset. Joitakin voi harmittaa aiemmin yhtenä niteenä julkaistujen vuosikertojen jakaminen kahteen eri kirjaan. Vuonna 2011 saatiin 1951-52 ja nyt 1953. Joka tapauksessa näissä uusissa kirjoissa on painojälki vuosina 1994 ja -95 julkaistuja laitoksia huomattavasti parempi, vanhojen lehtien painoasu toistuu nyt sävykkäämpänä, vaikka aivan alkuperäiseen loistoon ei mitenkään nykypäivän menetelmillä päästä. Ankan ensimmäiset kolme-neljä vuosikertaahan painettiin myrkyllisillä, mutta sellaisilla sävykkäillä väreillä, joita ei enää ole.

Don Rosan koottujen täydentymistä - vaikka yksi kirja viimeisestä paketista vielä odotteleekin valmistumistaan - ei voi unohtaa. Eikä myöskään Jano Rohlederin kokoamia Rosan ei-Disney-töiden kokoomakirjoja. Kolmeen kirjaan on koottu likipitäen kaikki muu mitä Rosa uransa aikana on ehtinyt tehdä. Pertwillaby Papers, Captain Kentucky ja fanzineiden kuvitukset Information Centereineen yms.

Hessun juhlakirja. Tästä nyt on paha mennä kehumaan, kun olen itse esipuheet ja esittelyt kirjaan rustannut, mutta Ankan toimituksen sarjavalinnat ovat kyllä oivallisia. Gottfredsonin vanhat jutut ovat erinomaisia, vaikkakin Riimittelijä-jutussa ei Hessua nähdä kuin muutaman stripin verran. Toisaalta Luciano Bottaron Hessu & Hekla Velho -iloittelut ovat tietenkin riemukkaita pätkiä ja Hessu loistaa pääosassa.

Rappet on Tanskan ankistien fanzine. Tätä lehteä ilmestyi viime vuonna saman verran kuin Pamaustakin - kaksi numeroa. Maaliskuussa ilmestyneessä 19:ssa mm. muisteltiin Vicaria, jatkettiin juttusarjaa Disney-leffojen musiikista, raportoitiin Baltic ComicArt Shown ankkaohjelmasta yms. Numerossa 20 vertailtiin joidenkin Barksin Barney Bear- ja ankkasarjojen välisiä yhtäläisyyksiä, esiteltiin Walt Kelly, ja Disney-musiikkien lisäksi tutkailtiin keväällä 2012 kuolleen käsikirjoittaja Rodolfo Ciminon töitä.

Ruotsalaisankistien NAFS(K)uriren ei ilmestynyt viime vuonna lainkaan, eikä norjalaistenkaan Kvakk!-aviisia ole näkynyt (varhaisempi Donaldisten puolestaan ei ilmesty enää ollenkaan). Saksalaisten Der Donaldist -lehteä ilmestyi kaksi numeroa 2012, syys- ja joulukuussa.